Finnen

Hittade ett helt fantastiskt kåseri i den finlandssvenska gratistidningen Papper (http://www.papper.fi/) under vår Finlandssemester. Är helt enkelt tvungen att dela med mej. Läs och begrunda...

FINNEN
94% av landets befolkning talar finska. Därför ägnar vi 6% av tidningen åt finnar. Den här gången redaktören Maria Guzenina.

Busnellin raitapaita ja purjehduskengät

Että te suomenruotsalaiset olette itsekkäitä! Ei siinä mitään, että elätte kaikilla mittareilla tutkittua iloisempaa, terveempää ja pidempää elämää, mutta sjutton vieköön, haluatte pitää tuon kaiken hyvän vain omassa piirissänne. Nej, sellainen ei vetele.
Oma ruotsin kielen taitoni on epävarman hutera. Tietysti voin syyttää tästä itseäni, mutta miksi suotta. Sehän on teidän suomenruotsalaisten syytä.
Kun suomenkielinen tulee luoksenne kesken hauskaa keskusteluanne, te vaihdatte puhekieltänne. Aivan kun ruotsi olisi vain teidän etuoikeutenne. Minä sitä huonosti taitavana en saa edes mahdollisuutta oppia.
Me suomenkielisethän olemme tässä suhteessa hyvin kohteliaita. Me emme ala puhua ruotsia, kun teikäläisiä tulee huoneeseen. Se on todellista toisesta välittämistä, eller hur?

Mutta ehkä te ette edes halua oppia. Suomen kielen taitamattomuushan on oiva tapa säilyttää mielenrauhansa ja suojella lapsiaan. Ehkä pitkän ja terveen elämänne salaisuus piileekin juuri tässä?
Kukaan ei ole tietääkseni koskaan syyttänyt Hufvudstadsbladetia lööppisaasteesta.
Suomenkielinen joutuu kohtaamaan kauppojen kassoilla päivittäin missejä, nykäsiä ja milloin kenenkin naisseikkailuja. Ei ihme, että ruotsinkielisiä laulattaa vielä laskuhumalassakin. Suomenkielisten juhlissa vaivutaan aamuyöstä itsesääliin. Sellaisina hetkinä minäkin toivon suomenkielentaitoni katoamista.
Toisin olisi, jos teidän Huussiksessanne kerrottaisi elämästä niin kuin se meille muille aukenee: Juhani Palmun talo ei ole mennyt vieläkään kaupaksi.
Tuollaiselle altistuessa Närpesin tomaatitkin päättäisivät olla kypsymättä.

Teini-iässä ystävystyin Kirkkonummella asuvan suomenkielisen tytön kanssa, joka oli päättänyt tulla isona suomenruotsalaiseksi. Hänellä oli aina päällään Busnellin paita ja jaloissaan purjehduskengät. Meikkinä hänellä oli valkoista huulipunaa, koska siihen aikaan sellainen oli muodissa suomenruotsalaisilla tytöillä.
Hän haaveili tapaavansa pojan, joka kantaisi vanhan suomenruotsalaisen suvun nimeä, ja saisi pukea lapsensakin Busnellin raitapaitaan.
Törmäsin häneen jokin aika sitten kaupungilla. Hän puhuu nykyään suomeakin kuten suomenruotsalainen.
Ajatelkaa, jos te ette aina niin itsekkäästi sulkisi meitä suomea puhuvia iloisen piirinne ulkopuolelle, tällaisilta kohtaloilta voitaisiin välttyä. Mekin kun haluamme syvällä sisimmässämme elää kuten te – iloisempina, terveempinä ja pitkäaikaisempinä.